Mieleeni on jäänyt tehtaan lahjoittamat valkoiset hienot paperirullat, joihin piirtelimme kovin mielellämme. Tehtaalta saatiin myös silkkipaperista vessapaperia, joka oli leikattu suorakaiteen muotoisiksi arkeiksi.

Saimme kyselyymme mukavasti vastauksia eri puolilta Kymenlaaksoa! Kiitos kaikille niistä!

Kysely liittyi Kymenlaakson museon, Poikilo-museoiden, Haminan kaupungin museoiden, Miehikkälän museoiden, Verlan tehdasmuseon ja Ankkapurhan teollisuusmuseon yhteiseen Kerro meille! -hankkeeseen, joka kerää muistitietoa Kymenlaaksosta.

Vuonna 2019 teemana oli Kylillä ja kulmilla – nuoruus Kymenlaaksossa ja vuonna 2020 metsäteollisuus. Vuonna 2021 kerätään muuhun kymenlaaksolaiseen teollisuuteen liittyviä muistoja ja tarinoita. Seuraa siis tiedotteluamme!

Kyselyiden vastaukset tallennetaan museoiden kokoelmiin ja niitä käytetään mm. näyttely- ja tutkimusaineistona. Otteita muistoista voidaan myös julkaista some-kanavilla.

Syksyllä täytin 16 vuotta, jolloin ensimmäisenä ylennyksenä minut siirrettiin omalle nimikkokone kolmelle prässipojaksi. Samalla siirryin kolmivuorotyöhön.

 Isäni oli lämmittäjänä Gutzeitilla, se oli kolmivuorotyötä. Minä kävin lapsena usein tehtaalla viemässä evästä isälle. Leipää ja limsapullossa lämmintä juotavaa. Sain kurkistaa uuniin oliko hyvä tuli ja kävin myös yläkerrassa, missä hihnalla meni haketta uuniin. Isä ei ollut sodassa, koska tehtaan piti toimia myös sota-aikana. Asuimme tehtaan asunnossa Kolmiolassa. Tehtaalta saatiin ilmainen sähkö ja puukuorma syksyisin asunnon lämmittämiseen.

Lisätietoja: tutkija Marja Salmijärvi, puh. 040 350 6367, marja.salmijarvi@kotka.fi

Kuvatiedot: lautatarha: Kymenlaakson museo, ulkokuva: Stora Enso,
te
hdassali: Aarne Pietinen, Kymenlaakson museo

 

 

 

 

 

”Palvelin yhtiötä 50 vuotta ja isäni 53 vuotta. Sitten olin vielä tuuraamassa kahtena kesänä yövahtina.”

Markus, s. 1892.